Työyhteisön muutokset: Maijan tarina Osa 1.

Työyhteisön muutokset: Maijan tarina Osa 1.

Työyhteisön muutokset – blogisarja

Uudellamaalla on pieni kaupunki, jossa asuu monia ahkeria ihmisiä. Kaupungin elinvoimaisuus on johtunut pitkälti siellä vuosikymmeniä toimineesta tehtaasta. Kaupungin asukkaista monet ovatkin työskennelleet samassa tehtaassa koko ikänsä. Erityisesti yli 55- vuotiaat työntekijät ovat omistautuneet työlleen ja samalla kaupungin hyvinvoinnille. Näin on tehnyt myös Maija, joka oli nuorena jättänyt opiskelut kesken ja mennyt tehtaalle töihin edeten siellä vuosikymmenien aikana aina hihnalta ja kokoonpanotehtävistä työnjohdollisiin tehtäviin. Maijalle, kuten monelle muullekin, työ on ollut tärkeä ja arvokas asia.

Maija ja hänen puolisonsa ovat asuneet kaupungissa aina lapsuudestaan lähtien. Siellä he ovat toisiinsa tutustuneet, löytäneet rakkauden ja perustaneet perheen. Onnekkaina ovatkin saaneet kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Maija rakastaa omaa perhettään yli kaiken, mutta tehtaan väki on ollut hänen toinen perheensä. Yhdessä on koettu paljon arvokasta, monta iloa ja surua. Moni hänen läheisistä ystävistään ovatkin samassa
tehtaassa töissä. Maija muistaa lämmöllä viime kesän, kun juhlittiin työporukalla Maijan 56-vuotispäiviä tehtaan kokoussalissa. Tehtaan mieskuoro esiintyi juhlissa johtaja mukanaan. Osa tehtaan pitkää kaunista historiaa onkin juuri tuo tiivis yhteisöllisyys.

Eräänä ihan tavallisena tiistaipäivänä tehtaan johto kutsui kaikki työntekijät kokoustilaan. Maija sanoi ystävälleen Kaisalle, ettei usko tämän tietävän hyvää. Näinhän se sitten oli. Johtaja ilmoitti suurista muutoksista, tehtaan toiminta oli päätetty siirtää tuotannollisista ja taloudellisista syistä toiseen kaupunkiin monen sadan kilometrin päähän. Selvää oli, että monet työntekijät huolestuivat tulevaisuudestaan. Maija tunsi voimakasta epävarmuutta ja pelkoa, kuten myös muut vanhemmat työntekijät, jotka olivat antaneet suuren osan elämästään tehtaalle.

”Enhän mitä mitään muuta osaa tehdä! Enkä voi muuttaa tehtaan mukanakaan!” Maija itki.

Meni päiviä, kun tehtaassa vallitsi alakulo ja ihmiset supisivat keskenään. Joku jäi sairaana kotiinkin. Kaikki aikaisempi iloisuus ja innokas ilmapiiri oli hävinnyt. Ihmiset olivat tyytymättömiä, kauhuissaan ja kovin murheissaan. Kaikkia huoletti se, miten tästä selvitään ja miten käy meidän pienelle kaupungillemme.

Maija oli päättänyt kuitenkin pysyä mukana muutosten tuulissa ja valoi vahvaa uskoa myös muihin. ”Ystävät hyvät, ollaanhan me monet jo iäkkäitä, mutta ei ikäloppuja. Vielä on monta monituista työvuotta jäljellä!” Mutta samanaikaisesti Maija ajatteli karua totuutta: ”Että mitä ja missä?”

Tehtaassa on aina ollut avoin, innostava ja luotettava ilmapiiri, myös yrityksen johdon taholta. Siksi tehtaan omistajille oli kunnia-asia toteuttaa nämä muutosneuvottelut niin hyvin kuin vain mahdollista, työntekijöiden etua ajatellen. Henkilöstöjohtaja kutsui jo viikon päästä kaikki työntekijät koolle kuulemaan muutosturvasta, joka koskettaisi kaikkia työntekijöitä. Hän oli onneksi hyvin valistunut ja perillä työnantajan vastuista sekä työntekijälle kuuluvista etuuksista. Maija ja hänen ikäisensä ystävänsä kuulivat mm. laajennetusta muutosturvasta yli 55-vuotiaille työntekijöille.

Tehtaan henkilöstöjohtaja Pirkko kertoi tiedotustilaisuudessa, että palvelun tarkoituksena on edistää yli ’viiskytviis’ työntekijöiden nopeaa työllistymistä sekä parantaa heidän työmarkkina-asemaansa.

Maija oli oikeutettu 55 vuotta täyttäneiden muutosturvaan;

• Koska hän on täyttänyt 55 vuotta viimeistään irtisanomispäivänä,
• työsopimus on irtisanottu tuotannollis-taloudellisista syistä 1.1.2023 tai sen jälkeen,
• Maija on ollut saman työnantajan palveluksessa vähintään viisi vuotta enintään 30 päivän keskeytyksin ja
• hän on ilmoittautunut työnhakijaksi TE-palveluihin 60 päivän sisällä.

Maijan muutosturvaan kuuluu;

• Muutosturvaraha (km. yhden kuukauden palkan suuruinen),
• muutosturvakoulutus omavalintainen (arvoltaan noin 2 kuukauden palkan suuruinen),
• ja työllistymisvapaa, joka on kestoltaan 5, 15 tai 25 päivää.

”Huh-Huh!” Huokaistiin salissa lähes yhtaikaa ja sataäänisesti. Oli selvää, että käsillä oli vaikea, ja joillekin ehkä ylivoimaisen vaikeakin ajanjakso. Ilman henkilöstöjohtajan tukea, myötätuntoista asennetta ja lähestymistapaa, olisi kaaos käytännössä katsoen ollut peruuttamaton.

Tehtaassa oli sovittu työvelvollisuus kuukauden loppuun asti ja Maija ystävineen olivat päättäneet suoriutua siitä kunnialla. Työntekijät pitivät hienosti yhtä ja jos joku oli kompastua taakan alla, tulivat muut apuun. He tapasivat ja keskustelivat yhdessä tulevaisuudesta, tarvittaessa saivat keskustella myös tehtaan johdon kanssa. Yhteishenki oli valtava voimavara, mutta silti jokainen tahollaan oli epävarma ja neuvoton.

”Voihan muutos sentään!” tuumaili Maija hieman hädissään. ”Mistä kaiken aloittaisin?”

Lue seuraavasta postauksesta, miten Maijan muutosturva etenee.