Työyhteisön muutokset: Maijan tarina Osa 2.

Työyhteisön muutokset: Maijan tarina Osa 2.

Työyhteisön muutokset – blogisarja

Tuumasta toimeen: Uuden alun haasteet ja mahdollisuudet

Maija oli aina ollut päättäväinen nainen, mutta tällä kertaa hänen oli vaikea ryhtyä toimeen tai edes suhtautua asiaan järkevästi. Päivät ja viikot kuluivat, kun hän pyöri huonommuuden ja alemmuuden tunteissa, kokien epäonnistuneensa. Tilannetta ei helpottanut se, että hänen ystävänsä Kaija kamppaili samojen tunteiden kanssa. Naiset olivat kehittäneet tavan surkutella itseään toisilleen ja muille läheisilleen. Päivittäisistä askareista selviytyminen alkoi olla haastavaa ja mielialojen kaaos vaikutti jo perhesuhteisiinkin.

Maijan tytär Sirpa oli kuitenkin päättänyt valaa äitiinsä uskoa paremmasta huomisesta. Hän muistutti äitiään siitä, kuinka tärkeä hän oli lapsenlapsilleen, jotka tarvitsivat iloisen ja toimeliaan isoäitinsä takaisin turvaverkostoonsa. Maijan tyttärentyttäret olivatkin hänelle kaikki kaikessa, ja he viettivät usein viikonloput yhdessä puuhaillen ja huuhaillen, kuten tytöt tapasivat sanoa.

Eräänä päivänä Maija soitti Kaijalle ja ilmoitti, että nyt ryhdytään tuumasta toimeen. Naiset ilmoittautuivat TE-toimistoon työttömiksi työnhakijoiksi. Maija, hieman ylpeänä, muisti mainita yli viisikymmentäviisivuotiaiden laajennetusta muutosturvasta ja heidän oikeudestaan siihen. TE-toimiston virkailija vaikutti etäiseltä ja kiireiseltä ja tapaaminen oli melko kireä. Kaijaa alkoi itkettää kaiken kankea kaavamaisuus.

TE-keskuksessa virkailija kertoi, kuinka prosessi ohjaa työnhakua. Heitä opastettiin itsenäiseen työnhakuun ja kerrottiin mahdollisuudesta muutosturvakoulutukseen, mikäli heitä kiinnostaisi uudelleenkouluttautuminen. Maijan poskia kuumotti, sillä hänellä oli ollut jo kymmenen vuoden ajan yksi salainen haave, joka oli jäänyt toteuttamatta kaiken muun alle. Edes Kaija ei tiennyt tästä haaveesta. “Ei siitä mitään tule koskaan ikinä kuitenkaan!” Maija tuhahti mielessään, kun naiset lähtivät kotimatkalle.

Tehdas oli huolehtinut työntekijöistään ja heidän eduistaan esimerkillisen hyvin, ja muutosturvaraha maksettiin hyvissä ajoin ennen irtisanomisajan päättymistä. Maija päätti säästää tuon pienen summan pahan päivän varalle. Hänen mieleensä jäi kummittelemaan tieto muutosturvakoulutuksesta, joka olisi hänelle maksuton ja voisi auttaa pitkäaikaisen haaveensa toteuttamisessa. “Entä jos kuitenkin uskaltaisin?” ajatus pyöri Maijan mielessä alati.

Mieli hieman virkeämpänä, vaikkakin informaatiotulvan alle kaatuneena, Maija kutsui Kaijan kotiinsa kahville, avasi tietokoneensa ja alkoi selailla avoinna olevia työtehtäviä. ”Voi elämän kevät! Mihin tässä joudutaan?” päivitteli Kaija. Yhtä nopeasti kuin innostus oli syttynytkin, oli molemmilla siitä enää vain turhautuminen jäljellä. Ei yhtään – mitään – minkäänlaista sopivaa työtehtävää, eikä edes lähimainkaan.

“Maija, tiedätkö? Minusta tuntuu, että olen hyödytön”, surkutteli Kaija. “Nyt huoli pois!” huikkasi Maija ja alkoi tutkia intensiivisesti internetin saloja. Hän löysi muutamia työpaikkoja, joita he voisivat lähestyä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Hakemuksen kirjoittaminen oli kuitenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa, sillä heidän ei koskaan ollut tarvinnut kirjoittaa hakemuksia. Maija keksi, että heidän kannattaisi rekisteröityä pariin ilmaiseen työnhakualustaan.

Valitettavasti Maija, eikä Kaijakaan, saanut kutsua haastatteluun. Heistä ei tullut toimistosiistijöitä, ei kaupan kassoja eikä sen enemmin lastenhoitajia tai kotiapulaisia.  Vaikka työnhaku oli vasta ihan aluillaan, pysäyttävää oli se ymmärrys, ettei sopivia työpaikkoja edes ollut haettavissa? Ei sellaisia ollut olemassakaan!

Entinen tavallinen ja turvallinen elämä tuntui kadonneelta. Tilalle oli tullut pelottava ja monimutkainen, vaikeasti hahmoteltava tulevaisuus. Onneksi Maija ja Kaija eivät olleet yksin tai kaksin asian kanssa.

Lue seuraavasta postauksesta, miten Maijan tarina etenee.